Kansanedustajan luonne

Nyt, kun lähes kaikki vaalikoneet ovat vastauksillani jo täytetyt,
niin on hiukan aikaa tehdä jotain muutakin, kuten vaikkapa reflektoida
kokemuksia, havaintoja ja ajatuksia. Ja esim. kertoa vaikkapa siitä
millaisena näen kansanedustajan toimen ja miksi juuri minä olisin
hyvä kansanedustaja.

On totta, että jokaista ei voi miellyttää, eikä tarvitsekaan, mutta jokaista
voi ja pitää kuunnella sekä yrittää ymmärtää. Kansan edustaminen on
vastuullista, ja vaikeaakin työtä, sillä mielipiteet eroavat välillä toisistaan
kuin yö ja päivä. Miten nämä ristiriitatilanteet sitten ratkaistaan? No,
tietysti kuuntelemalla ja suodattamalla vallitsevista näkemyksistä
sellainen lopputulema, jonka jokainen voi hyväksyä. Se ei ole helppoa,
mutta se on täysin mahdollista, mikäli päättäjät vain haluavat tehdä niin.
Viime aikoina varsin yleisesti, etenkin hallituspoliitikkojen
ja -puolueiden käytössä ollut ratkaisumalli näkemyksellisiin ristiriitoihin
on perustunut omiin nurkkiin vetäytymiseen, ja rakentavan palautteen
vastaanottamisesta kieltäytymiseen (vain oma malli, on ainoa vaihtoehto).

Kysymys kuuluukin: miten joku voi kuvitella, että edellä kuvatulla
käyttäytymisellä päättäjät pystyisivät ratkaisemaan ongelmia, kun muiden
mielipiteitä ei oteta huomioon, vaan ne jyrätään vähät välittämättä siitä,
vaikka toisen mielipide tai näkemys johtaisi kaikkien kannalta parempaan
lopputulokseen? Me olemme ihmisiä, joilla on aivan samat perustarpeet,
eikä meidän ole mahdotonta löytää sellaisia ratkaisuja, joita kutakuinkin
jokainen pitää järkevinä, viisaina, hyödyllisinä ja toimivina.

Nykyinen päätöksenteko on ollut pitkään juuri ja juuri niukalla enemmistöllä
hyväksyttyä vallankäyttöä. Onko sellainen mielestäsi hyvää päätöksentekoa,
jos melkein puolet eduskunnasta ei voi kannattaa päätöstä?
Minusta lainsäädännön tulisi perustua yhteiseen näkemykseen, minkä
jokainen osapuoli voi hyväksyä.

Vain em. tavalla koko mielipiteiden kirjo tulee huomioiduksi ja päätös saa laajan
tuen, kannatuksen. Mielestäni tällainen lainsäädäntö on mitä luultavimmin myös
toimivaa, ja vastuu päätöksestä lankeaa silloin jokaiselle päättäjälle. Vastuun
ottamista jostain syystä tahdotaan pakoilla, ja tällaisilta edustajilta kysyisinkin:
Mitä helvettiä sinä teet eduskunnassa?

No, entä miten yhteisesti hyväksyttyihin päätöksiin sitten päästään? Tärkein keino
laajan kannatuksen päätöksiin on mielestäni se, että päätöksenteko on aidosti avoin
prosessi, mikä kuuntelee osallisia (joita päätös koskee) ja ottaa myös heidän
näkemykset huomioon.

Aidosti avoin prosessi ei nuiji päätöksiä tai lakiehdotuksia suljettujen ovien takana,
jolloin päättäjien sidonnaisuudet tai muut ulkopuoliset vaikuttajat pääsevät jylläämään.
Vain todella avoimella ja keskustelevalla prosessilla tiedetään se, kuka tai ketkä
päätökset todella tekevät ja millä argumenteilla ja osaamisella ehdotukset ja
lausunnot syntyvät.

Eduskunnassa valiokunnat työskentelevät pääasiassa suljettujen ovien takana,
mikä on mielestäni väärin, koska kansa ei saa aitoa tietoa siitä minkälainen
prosessi ovien takana on käynnissä. Mielestäni valiokuntien kokoukset tulisi olla
pääsääntöisesti julkisia, jotta koko prosessi olisi varmasti läpinäkyvä, näin mahdolliset
sidonnaisuudet ja epäterveet vaikuttimet kitkeytyisivät pois viimeistään median tai
kansalaisten aktiivisen vaikuttamisen toimesta.

Suljettujen ovien takana on paljon helpompi tehdä huonoja, epäreiluja ja syrjiviä
päätöksiä kuin ovien ollessa avoimia. Riittävä päätöksenteon avoimuus takaa hyvän
ja oikeudenmukaisen lopputuloksen, johon myös kansalla on ollut aito vaikutusmahdollisuus.

Jos joku ihmettelee miten eduskunnan päätöksistä saadaan yhtenäisesti hyväksyttyjä,
niin siihen auttaa se, että jokainen mielipide on otettu päätöksessä huomioon.
Valiokuntatyöskentelyn lopputulemana on lähes aina yksimielinen lausunto, ja siihen
päästään vain riittävillä kompromisseilla. Lainsäädäntöprosessi jää kuitenkin usein jollain
tavalla keskeneräiseksi, koska eduskunta harvemmin on asioista yksimielinen.

Tästä kaikesta voitaneen vetää sellainen johtopäätös, että viimeaikaisten hallitusten ajama
politiikka on aina jossain määrin vain väkisin eteenpäin nuijittua vallankäyttöä. Mielestäni
tällainen sanelupolitiikan kulttuuri ei kuulu enää tähän päivään, vaan päätöksissä tulee aina
pyrkiä laajan kannatuksen hankkimiseen - vain tällä tavoin päätöksistä tulee hyviä,
oikeudenmukaisia ja koko Suomea, ja jokaista suomalaista hyödyttäviä.

Kansanedustajan tärkeimmät ominaisuudet terävän älyn ja ymmärryksen ohella ovat:
kuunteleminen, kuunteleminen ja kuunteleminen. Noh, on kirjoitus- ja lukutaidotkin hyvä
olla hallussa.