Maailman tilanteen valitettavan muutoksen vuoksi koen, että minun on avattava hieman sanaista arkkuani, koska nyt on laitettava jäitä hattuun monenkin asian suhteen, mutta etenkin NATO-intoilussa. Venäjän presidentin, tai oikeammin Venäjän diktaattorin, Vladimir Putinin hyökättyä Ukrainaan olemme saattaneet nähdä kolmannen maailmansodan alun; se laajenevatko sotatoimet Ukrainan alueelta muualle riippuu monesta asiasta, mutta yksi mauste tässä pienen miehen suuressa sopassa on mm. se, että hakeeko Suomi NATO-jäsenyyttä tämän avoimen hyökkäyskonfliktin aikana, tai sen jälkeen lähitulevaisuudessa, ja miksei pitkälläkin tähtäimellä. Nyt, kun Suomi on jo lahjoittanut Ukrainalle sotilasmateriaalia, niin Suomen NATO-jäsenyyshakemus olisi Putinille kuin piste i:n päälle hyökätä myös Suomeen. Mielestäni tälle NATO:n hinkumiselle on laitettava nyt stoppi ja hengitettävä muutaman kerran todella syvään ja tarkasteltava eri skenaarioita mitä lähitulevaisuudessa saattaa olla tapahtumassa. Miele
Esipuhe: Tämä on eräänlainen poliittinen jälkikirjoitus, sillä tulen jättämään poliittisen toiminnan. Ehkä palaan vielä areenalle, tai sitten en - aika näyttää. Tämän kirjoituksen piti alunperin olla kuntavaalikampanjani pääsanoma ja esittää niitä syitä miksi olen lähtenyt mukaan politiikkaan ja mihin haluan yhteiskunnallisesti vaikuttaa, mutta nyt siitä tulikin ihan jotain muuta - vetäkää itse omat johtopäätöksenne miksi tein, mitä tein ja miksi näin kirjoitan. Päänäytös: Luoja(t) ei heitä noppaa Ihmiskunnankaan ei tulisi arpoa ja suinpäin ryntäillä tekemään hätiköityjä ja lyhytnäköisiä ratkaisuja, koska olemmehan me itse (ml. esi-isät) yksilöinä luoneet (tehneet) tämän maapallon sellaiseksi kuin se juuri tämän hetken todellisuutena meille jokaiselle yksilöllisesti ilmenee. Tämä kaikki millä olemme itse ympäröineet itsemme; kaikki se ei ole syntynyt tyhjästä, vaan se on ohjatun kehityksen tulosta - saavutus sinänsä. Ihmiskunnan alkuhämärästä on tehty uuvuttavan pitkä matka nykypäiv