Esipuhe: Tämä on eräänlainen poliittinen jälkikirjoitus, sillä tulen jättämään poliittisen toiminnan. Ehkä palaan vielä areenalle, tai sitten en - aika näyttää.
Tämän kirjoituksen piti alunperin olla kuntavaalikampanjani pääsanoma ja esittää niitä syitä miksi olen lähtenyt mukaan politiikkaan ja mihin haluan yhteiskunnallisesti vaikuttaa, mutta nyt siitä tulikin ihan jotain muuta - vetäkää itse omat johtopäätöksenne miksi tein, mitä tein ja miksi näin kirjoitan.
Päänäytös: Luoja(t) ei heitä noppaa
Ihmiskunnankaan ei tulisi arpoa ja suinpäin ryntäillä tekemään hätiköityjä ja lyhytnäköisiä ratkaisuja, koska olemmehan me itse (ml. esi-isät) yksilöinä luoneet (tehneet) tämän maapallon sellaiseksi kuin se juuri tämän hetken todellisuutena meille jokaiselle yksilöllisesti ilmenee.
Tämä kaikki millä olemme itse ympäröineet itsemme; kaikki se ei ole syntynyt tyhjästä, vaan se on ohjatun kehityksen tulosta - saavutus sinänsä.
Ihmiskunnan alkuhämärästä on tehty uuvuttavan pitkä matka nykypäivän sivilisaatioihin, joiden paikallinen kehitysaste saattaa vaihdella äärimmäisestä puutteesta pröystäilevään kerskakulutukseen, turhanpäiväiseen, resursseja tuhlaavan ja välinpitämättömän käytöksen ilmenemiseen.
Tiettävästi Albert Einstein esitti, ainakin nykyisen tunnetun historian mukaan ensimmäisenä ajatuksen: "Jumala ei heitä noppaa".
Tämän Einstein teki kirjoittamalla 1926 kirjeen minkä vastaanottajana oli kvanttimekaniikan uranuurtaja, Max Born.
Mutta mitä tekee ihminen, tai tarkemmin nykyinen ihmiskunta?
Mitä ja miksi tällä planeetalla tapahtuu juuri tällä hetkellä se kaikki mitä silmillämme havaitsemme tapahtuvaksi?
Olemmeko olleet sokeita, vai kuinka muutoin olemme saapuneet tähän historiallisen brutaaliin ja irvokkaaseen pisteeseen, missä yksilöinä, yrityksinä ja yhteiskunnallisina toimijoina pelaamme nyt käsittämättömän suurilla panoksilla venäläistä rulettia; kun panoksena on koko maapallon tulevaisuus.
Tämä kyseinen pelihän on tunnettu siitä, että erittäin todennäköisesti lopputuloksena on rumaa jälkeä.
Kun ajattelen itseäni osana tätä maapallon hullun myllyä, osana tätä planetaarista rulettipöytää, niin mieleen nousee väistämättä se kysymys, että kuinka me ihmiskuntana sallimme tämän kaiken tuhoamisen tapahtua itsellemme ja luonnolle, koko planeetalle vielä yhä tänä päivänäkin.
Kuinka sokeita voimme totuudelle olla?
Emmekö näe sitä, että se mitä teemme toisillemme (ml. luonnolle), niin sen teemme myös itsellemme.
Tuhoamalla luonnon, tuhoamme planeetan ja se tosiasia lopulta tuhoaa itsemme; koska ihminen ei voi elää tyhjiössä, vaan sen täytyy toimia funktionaalisena osana monimutkaista luonnon eliöyhteisöä ja todellisuutta tällä planeetalla, mikä toimiessaan suuremmitta häiriöittä luo otolliset elinolosuhteet kaikelle täällä havaittavalle elämälle.
Millä tavalla ihmiskunta tätä rulettipeliä sitten käytännössä pelaa?
No siten, että vallitseva yhteiskuntajärjestelmä lähes tulkoon kaikissa yhteiskunnallisesti järjestäytyneissä valtioissa ja ryhmittymissä perustuu yltiöpäiseen ylikuluttamiseen, mikä sitä paitsi tuhoaa, on jo tähän mennessä tuhonnut, valtaosan tämän planeetan biosfääristä, siis eliöiden ja eliöyhteisöjen sanoin kuvailemattomasta rikkaudesta ikiajoiksi, niin on tuhoamassa monimuotoisuuden ohella, vielä myös yhteisen ilmakehämme, ainakin siinä määrin, että maapallo (ilmasto) lämpenee.
Mikään rahallinen arvo ei riitä kuvastamaan niitä kaikkia menetyksiä ja tihutöitä, joita olemme itse tätä planeettaa, luontoa ja toisia ihmisiä kohtaan tehneet.
Todennäköisyys peruuttamattoman ekokatastrofin laukeamiseen kasvaa päivä päivältä.
Välikevennys:
Opiskeluaikanani sain kuulla hyvän vertauksen siitä kuinka pala palalta tuhoamme tätä kotiplaneettaa, ja sen luontoa aina siihen asti, kunnes koko elonkehä romahtaa.
Vertauksessa maapallo tai sen biosfääri kuvattiin lentävänä lentokoneena, mikä on kasattu niiteillä, ja aina, kun jokin laji tai elinympäristö kuolee sukupuuttoon, niin lentokoneesta irtoaa niittejä.
Niin, eihän se haitanne, jos muutama niitti irtoaa, kyllähän lentokone vielä ilmassa pysyy.
Joo, ainakin tähän päivään asti tämä lentokone (planeetta) on vielä jossain määrin hengissä, mutta kuinka pitkään, sillä niittejä on irronnut jo aivan liikaa, ja alkaa jo olla suorainen ihme, että täällä ollaan vieläkin näinkin hyvässä hapessa.
Luonnon monimuotoisuuden katoaminen, luonnovarojen ylikulutus, ilmaston lämpeneminen ja aivan viimeisimpänä villityksenä, korona-virus vitsaus ovat meille jo kovinkin tuttua, jokapäiväistä kauraa.
Toinen päänäytös:
Miksi kekkonen luopuu nyt vallanhimosta?
Tarina on pitkä, mutta lyhyesti ja yksinkertaisesti politiikan kuluttavuuden takia.
Pidempi kuvaus on taas toisenlainen.
Olen 36-vuotisen elämäntaipaleeni aikana havainnoinut ja mietiskellyt kuinka vakavaa ja peruuttamatonta tuhoa kulutuskeskeinen, pröystäilevä ja jossain mielessä totuuden vastainen elämänmeno on saanut lyhyen tunnetun historian saatossa aikaan tällä planeetalla.
Olen pohtinut pitkään mikä meidät on ajanut tähän globaalin ympäristötuhon partaalle.
Eihän se ole tapahtunut itsestään, vaan se mitä nyt näemme on ollut kiinni edeltävien sukupolvien antamasta työpanoksesta, elämän arvoista, kehityksen suunnasta ja tavoitteista: ja ennen kaikkea siitä millaisen esimerkin annamme toisille.
Täällä on opittu puolustamaan maata, jopa sanaa ja lakia, mutta entä viisautta - missä ovat kaikki viisauden ja järjen valon puolustajat?
Emmekö ihmiskuntana, valtioina, kuntina, yhteisöinä ja ennen kaikkea yksilöinä kykyne nykyistä toimivimpiin, konaisuutta ja yhteistä hyvää palveleviin ratkaisuihin, niin yhteiskunnallisesti kuin yksilöllisesti?
Siis ratkaisuihin, mitkä ennen kaikkea edustavat yhteisen hyvän kasvattamista sekä paikallisella, että globaalilla tasolla - luonnon kantokyky huomioon otettuna.
Nykyinen, vanhaan ja menneeseen perustuva järjestelmä aiheuttaa räikeät hyvinvointierot, koska järjestelmä elää rahalla, ja raha kiertää siellä missä haluamme sen kiertävän.
Rahan arvo on kuvitteellista ja sopimuksiin perustuvaa, se on eräänlainen illusorinen resurssi ja voimavara millä voi ostaa jotakin.
Pääsyy sille, että järjestäytynyt yhteiskunta aikoinaan meni rahanluojien kanssa naimisiin, on mielestäni se, että rahan avulla joitakin ihmisiä voidaan kenties houkutella tekemään tehtäviä ja töitä, joita ihminen ei muutoin tekisi ikipäivänä.
Rahan suomilla mahdollisuuksilla joku saattaa jopa ostaa hiljaisuutta tai vaikkapa lojaaliutta.
Herääminen
Yksinkertaisesti syy poliittiselle heräämiselle, ja Piraattipuolueeseen liittymiselle, oli tietysti halu vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen, koska tämän päivän päätökset vaikuttavat, eivät vain suomalaisten, vaan kaikkien tulevien ihmissukopolvien elämään sekä koko planeetan biosfäärin elinmahdollisuuksiin ja elinkykyyn.
Ajattelin siis aiemmin, että yhteiskuntaa ja politiikkaa tulisi muuttaa, ja että tätä muutosta pitää ajaa voimaan lainsäädännöllä, jolloin luonnollisena vaikuttamiskeinona on itsensä laittaminen likoon, kuten asettuminen ehdolle eduskuntavaaleihin 2019 missä jossain määrin mitellään omien sanojensa järjen voimin.
Liittyminen omia arvojani oikein hyvin kuvastavaan ja edustavaan puolueeseen ei ollut vaikeaa, ja ehdokkaaksi oli helppo päästä, koska ehdokaslistalla ei vielä ollut suurta tunkua.
Jos on halua toimia paremman huomisen eteen meille kaikille, ml. ympäristö ja luonto, niin sinun on tehtävä ja toteutettava se itse yhdessä muiden kanssa.
Yritysten, valtioiden, yhteisöjen ja yksilöiden päätökset eivät nekään synny tyhjästä - ainakaan kaikki - vaan ne ovat ohjatun ja itseaiheutetun, pitkään jatkuneen kehityksellisen toiminnan tulosta.
Valtioita ja yrityksiä ohjaa tietyt säännöt, kuten erityisesti nukkuvia ja välinpitämättömiä yksilöitäkin, mutta yksilön, yritysten, valtion ja yhteisöjen säännöissä, sekä niiden jäykkyydessä on tiettyjä eroavaisuuksia.
Yksilö voi päivittää omat sääntönsä käytännössä reaaliaikaisesti tekemällä vain päivityksen, siis ajattelemalla itse; mutta entä yritys tai valtio ?
Ainakaan valtiot eivät pysty tekemään nopeaa päivitystä byrokraattisen ja menneisyyden riippakivisen järjestelmän ansiosta kovinkaan nopeasti.
Rakennettu yhteiskuntajärjestelmä on hidas muuntumaan nykypäivän ongelmien ratkaisuun; siksi muutoksen onkin lähdettävä meistä itsestämme; kun muutumme itse, niin maailmammekin muuttuu, riittää, kun hyväksymme itsemme vapaina olentoina, jotka tekevät omat päätöksensä itse - ei mui(l)ta kopioiden.
Olen vapaa
Jos minä, kohtalaisen edistysmyönteisenä ihmisenä, puolisona, isänä, (luonnonkin-)ystävänä, kaverina, kuulijana, ymmärtäjänä ja rakkauden valona menisin mukaan tuohon menneitten sukupolvien luomaan yhteiskunnalliseen operatiiviseen byrokratiakoneistoon, niin menettäisin vapauteni ajatella itse, eikä se sovi minulle. Sen olen nyt vihdoin ja viimein saanut ymmärtää.
Haluan olla vapaa ja säilyä vapaana,
haluan tehdä ja kokea asiat itse - ja niin myös teen.
Yrittäjäksi tähtäävän aika on usein kortilla, mutta vähintään sen olen tässä ihmisyksilönä, ja ennen kaikkea isukkina oppinut, että antaminen on saamista, etenkin yhteisen ajan ja läsnäolon.
Eilen päivällä, siinä verstaalla touhutessa kuulin kuinka kohta kaksivuotias Aarni ei meinannut oikein millään nukahtaa päiväunille, niin menin sitten ehdottamaan, että jospa minä nukutan pojan.
Poikahan hiljeni vaunussaan heti, kun hän vain kuuli lähestyvät askeleeni. Muutaman minuutin siinä vaunua keinutin, niin jo alkoi kuulua vaunusta unen tuhina.
Jos poika haluaa selvästi, että minä nukutan hänet, niin miksipä minä en sitten nukuttaisi, kun ei minua oikein mikään sitä estä. Tietysti voisin tehdä muutakin, mutta valinta on yksin, ja täysin kokonaan minun oma asiani.
Sitä samaa voisi jokainen kysyä itseltään - miksipä en kerrankin tekisi toisin kuin muut: siis ajattelisin ihan itse, mitä minä teen ja miksi teen niin kuin teen.
Sen mitä teemme toisille, niin sen teemme itsellemme.
Kuluttamalla luonnon, kulutamme myös itsemme ja lapsemme - koko tulevaisuutemme.
Kun rakastamme muita, niin rakastamme itseämme.
Jälkisanat:
Tämä Kekkonen ei siis heitä noppaa tulevaisuudella, vaan satsaa nyt rakkautensa tulevien sukupolvien hyvinvointiin muilla keinoin.
Annettu aika ei tahdo millään riitä kaikkeen, niin siksi on erityisen tärkeää hahmottaa mille kaikelle sitä omassa elämässä antaa aikaa ja sitä kautta arvoa.
Luomme siis itse oman maailmamme ja vallitsevan toimintakulttuurin, ja sitten, kun oma aikamme loppuu, niin tulemme jättämään itse rakentamamme ja ylläpitämämme maailman uusien sukupolvien haltuun, aina niin kauan, kun elämällä on olosuhteet missä eliömuodot voivat kukoistaa.
Jos elinympäristöt ja lähes koko planeetta on tuhottu, niin kysymys kuuluu: missä uudet sukupolvet voivat lisääntyä ja elää?
Kuinka kauan vielä lyömme päätä seinään ennen kuin jokainen meistä tajuaa yksilöllisesti sen, että ei se pään lyöminen, tai mikään muukaan harhautus tai viihdyketemppu saa luonnontilaan liittyviä hälyyttäviä faktoja muuttumaan.
Totuus on aina totuus, vaikka sen voissa paistaisi
Siksi jokaisen on kysyttävä itseltään mikä tässä elämässä on olennaista, ja onko se kenties: opittua,
saatua,
annettua,
itse mietittyä,
varmaa,
totuus.
Olen itse hahmotuskykyni mukaisesti kalibroidulla puntarillani havainnut - säädä sitä omaa puntarisia - että ainakin osa totuutta on: "Tarvitsemme järjestelmäpäivityksen", jotta planeetta säilyy elinvoimaisena vielä hamassa tulevaisuudessa kehittyville eliösukupolville.
Uutta elämää ei tiettävästi enää valmisteta, niin kuinka me kehtaamme tuhota lajeja ja elinympäristöjä sukupuuttoon vain siksi, että haluamme kuluttaa luonnonvaroja yli kohtuullisen tarpeen, kun vähempikin riittäisi.
Tulevaisuus ei näytä valoisalta, mutta mikä tässä kaikessa on parasta, on se, että voimme vielä muuttaa tulevaisuutta itse parhaaksi katsomallamme tavalla.
Tulevia vaaleja ja ylipäänsä tulevaisuutta ajatellen valitse viisaasti kenelle äänesi, ja sitä kautta vaikutusvoimasi annat.
Olipa kyseessä sitten vaali tai mikä tahansa valinta, niin älä ainoastaan kysy itseltäsi ja ehdokkaaltasi sitä, mitkä ovat parhaat ratkaisut oman hyvin vointisi lisäämiseksi, vaan kysy mitkä ovat tällä hetkellä ne parhaat ratkaisut joita voit itse toteuttaa tai mitä ehdokkaasi voi toteuttaa tai ajaa meidän jokaisen (ml. luonnon) ja koko planeetan hyvinvoinnin eteen tullessaan valituksi luottamustoimeen.
Olen oikeastaan täysin samoilla linjoilla kaikesta mitä Piraattipuolue ajaa, sillä se ajaa vapautta, niin tiedon, taidon kuin yksilön itsensä, mutta ei kuitenkaan tee sitä vastuuttomasti.
Ihminen on vapaa toimimaan, mutta teoillamme on aina seuraamukset.
Yksilön vapautta ja koskemattomuutta ei saa loukata; se on hyvin yksinkertainen, selkeä ja toimiva perussääntö meille jokaiselle.
Ihmisen ja luonnon tulisi olla, niin vapaa kuin on mahdollista, mutta ruumiillisista tarpeista johtuen tarvitsemme vähintään ravintoa ja suojaa - mutta ennen kaikkea tarvitsemme toisiamme.
Kun huomaat muut, löydät myös itsesi
Sen mitä maailmassa nyt näemmä; se kaikki on meidän itsemme aikaan saamaa historiaa, jota itsekukin tässä juuri parhaillaan toteutamme itse parhaaksi katsomallamme tavalla tai ohjatulla tavalla ; valinta on ollut yksin sinun.
Ajatteletko itse vai annatko muiden ajatella puolestasi?
Itse olen ajatellut muuttaa omia toimintapoja ympäristöllisistä ja eettisistä syistä kestävämpään suuntaan, ja siksi olen nyt päättänyt, että minusta tulee kasvissyöjä.
Lihan makuun mieltyneenä siirtyminen kasviksiin ei tule olemaan helppoa, mutta niin olen itse päättänyt.
Ruokavalion muuttaminen, kuten mikä tahansa muukin muutos vaatii tietysti sulattelua ja perehtymistä ennen kuin vanhasta tavasta eroon pääseminen voi alkaa.
Lihasta on kätevä laittaa ruokaa, mutta millä hinnalla eläimen hengesta ja ruumista tehdään kauppa- ja ruokatavaraa - sitä voi jokainen miettiä miltä mahtaisi tuntua tulla itse syödyksi.
Se, että minusta tulee kasvissyöjä, ei tarkoita sitä ettenkö voisi poikkeustapauksessa syödä lihaa, etenkin jos kyseessä on riista tai villikala, mutta valinta on yksin minun millä tavalla tuotettua ja valmistettua ruokaa suuhuni milloinkin laitan.
Kasvisyöntiä voi onneksi harjoittaa monella tapaa, ja täytyy muistaa ettei meistä kukaan ole täydellinen - se on kuitenkin tärkeää asettaa tavoitteet riittävän korkealle.
Jos ihmiskunta tai yksilö menee aina sieltä missä aita on matalin, tai jopa sieltä aidan alta (niin kuin minä itse joskus), niin mitä siitäkin nyt pidemmän päälle seuraa?
Ole vain aito itsesi, niin olen minäkin - se riittää
Loppusanat:
kuten joku Yrjänä yhä laulaa: "Pelasta maailma, tee se jo tänään".
Ajattele siis itse, ja ole rohkeasti oma itsesi.
Puolusta omia arvojasi totuudellisesti.
Oskari Kekkonen
Jokioinen, 25.2.2021
Ajatukset on ajateltu näiden jalkojen päällä.
Kuva ja teksti: Oskari Kekkonen
Kommentit
Lähetä kommentti